Katselen Ylen ykköseltä keskoslapsi -dokumenttia. Vanhemmat joutuivat tekemään hirveän päätöksen vauvansa hoidon lopettamisesta. Ohjelmaa ei voi katsoa itkemättä. Olen itse myös keskoslapsi, synnyin kaksi kuukautta enne laskettua aikaa, ja vietin ensimmäisen kuukauteni Tyksissä keskoskaapissa mutta olin jo kaksi kiloinen ja selvisin.
Rakkauteen liittyy paljon pelkoa, surua ja huolta. Mitä enemmän jotakin rakastaa, sitä enemmän se saattaa elämän varrella tuottaa tuskaa. Onneksi myös iloa ja täyttymystä.
Blogini on siirtynyt osoitteeseen
15 vuotta sitten
2 kommenttia:
Hyvä ettei tullut osuttua teeveen ääreen.
Totta, niin totta.
Luin etukäteen tuosta dokumentista ja hiukan olisi kiinnostanut katsoa se, mutta päätin, että en katso. Juurikin siitä syystä, etten kestäisi. Koska oma poika syntyi pienikokoisena kolme viikkoa etuajassa (synnytys käynnistettiin). Minä kun en oikeastaan toivonut raskausaikana edes tervettä lasta vaan sitä, että lapsi syntyy täysiaikaisena ja elossa. Täysiaikaisena ei, mutta elossa ja terveenä kyllä.
Lähetä kommentti