Niinhän siinä sitten kävi

Iltapäivällä hoitaja soitti klinikalta ja kertoi, että munasoluistani on alkanut raskaus. Huomasin ilahtuneeni positiivisesti, muiden puolesta. Toivon koko sydämestäni, että perheellä menee loppukin hyvin ja pääsevät taistelemaan huoneen siivoamisesta kaikkitietävän murrosikäisen kanssa. Paljon onnea matkallenne.

Vastausta odotellessa

Otin puhelimen käteen.. Lupasivat väestöliitolta palavat pian. Tunnin sisällä saan kuulla miten on käynyt..

Hieman myöhemmin

Huomasin kävijäseurannasta, että viikottain täälläkin piipahtaa kävijöitä ja muutama rivi kulumisia.
Aikaa on kulunut, enkä ole tullut soittaneeksi Väestöliittoon, ja kysyneeksi alkoiko raskaus. Olen miettinyt että voisin sen tehdä mutta huomaan, että se unohtuu, ja alitajuntaisesti mietinkin että olisikohan kielteinen vastaus kuitenkin pettymys. Toisaalta se ei tunnu siltä, ja edelleen on ajatus siitä, että sitä vain tekee oman osansa, antaa mahdollisuuden johonkin, ja loppu onkin sitten jo muiden ihmisten huomassa. Mutta koska sitä toivoo kaikille tarinoille onnellisia loppuja, niin tietysti sitä toivoo myös omalta osaltaan vaikuttaneen johonkin niin että se vaikka vaikuttaisi lopullisesti lopputulokseenkin.