tiistai 10. helmikuuta 2009

Niinhän siinä sitten kävi

Iltapäivällä hoitaja soitti klinikalta ja kertoi, että munasoluistani on alkanut raskaus. Huomasin ilahtuneeni positiivisesti, muiden puolesta. Toivon koko sydämestäni, että perheellä menee loppukin hyvin ja pääsevät taistelemaan huoneen siivoamisesta kaikkitietävän murrosikäisen kanssa. Paljon onnea matkallenne.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi kuinka hieno uutinen! :) Kunpa sinunlaisiasi epäitsekkäitä ihmisiä olisi enemmän. Voin vain kuvitella millaiset tunnelmat on tuolla onnekkaalla pariskunnalla, joka on kenties käynyt läpi pitkän ja kivisen tien toivoessaan lasta.

Anonyymi kirjoitti...

Olet antanut jollekin perheelle suurimaan mahdollisen lahjan. Upeaa!

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Kiitos tästä blogista ja hienolta kuulosti, että vastaanottajalla on raskaus alkanut! Itselläni on ensimmäinen luovutusprosessi kesken, ja olin miettinyt blogin luomista käsitelläkseni asiaa, mutta nyt ei tarvitse kun löysin tämän. :)

Norppa kirjoitti...

Vaikka lopputuloksella ei oman itsen kannalta ole merkitystä, tuli aito ilahtuminen siitä, että ehkä jollakin nyt pidempi vaikea kausi on päättynyt ja heidän elämäänsä tulee myös iloa.
Ja anonyymi-lahjoittajalle; hienoa kun olet lähtenyt mukaan prosessiin. Toivottavasti sinullakin menee kaikki mahdollisimman kivasti! Ainakin erään ystäväni kanssa joka on myös käynyt luovuttamassa, meillä on kummallakin jäänyt aivan hirveän hyvä mieli luovutuksesta, eikä jälkeenpäinkään ole pompahtunut mitään kummallisuuksia mieleen. Ja mukavaa myös, että löysit tänne, koska halusin vähän kirjoitella tätä sen vuoksi, jos joku muukin pähkäilee samojen asioiden kanssa. :)

Anonyymi kirjoitti...

Ehdin jo hukata tämän blogin, onneksi löysin tänne uudelleen. :) Olen siis tuo sama anonyymi-luovuttaja.

Piti vielä sanoa, että tästä blogista on tosiaan ollut iloa, kun olen näitä juttuja pähkäillyt, monta juttua on mennyt ihan samalla tavalla.

Kävin juuri viimeisessä ultrassa ennen punktiota, ja munarakkuloita näkyi olevan viitisentoista. Osa niistä on niin pieniä, että varmaan väkisin tulee alle 10 munasolua. Voi, toivottavasti sieltä tulee edes jotain. Uskon, että hyvä mieli tästä jää joka tapauksessa. :)

Jaana kirjoitti...

Hei,

blogisi on todella koskettava. On hienoa, että olet antanut jollekin perheelle tällaisen lahjan.

Olen sanomalehti Kalevan toimittaja ja olen tekemässä juttua munasolunluovuttajista. Haluaisin juttuun inhimillisen näkökulman. Olisiko sinulla hetki aikaa vaihtaa vaikka sähköpostitse nimettömänä muutama sana?

Jos, ota yhteyttä osoitteeseen jaana.haapaluoma at kaleva piste fi.

Eileithyia kirjoitti...

Hei! Löysin blogisi vasta nyt - vieläkö jatkat aiheesta bloggaamista, vaikka prosessia ei tavallaan enää olekaan seurattavana? Blogisi on joka tapauksessa hieno kokemus- ja tietopaketti, enkä ole toiseen vastaavan idean pohjalta perustettuun suomalaisblogiin missään törmännyt. Kirjoitan itse blogia minun ja mieheni hedelmöityshoidoista, jotka tehdään lahjasiittiöillä - sopiiko, että lisään sinun blogisi omalle linkkilistalleni, päivittyi blogisi vielä tai ei?

Topi kirjoitti...

Eileithyea, totta kai sopii, ja olen myös miettinyt että voisin tänne vielä bloggailla muitakin ajatuksia mitä matkan varrella tuli. Etenkin kun kävin luovuttamassa kaksi kertaa..

Mafalda kirjoitti...

Olet kyllä tehnyt niin hienon ja epäitsekkään teon etten tiedä mitä sanoa..
Kaikkea hyvää elämääsi!

Luovuttaja kirjoitti...

Mainio blogi, kiitos.

Veera kirjoitti...

Luovuttaja, ilon oli ja on ollut minun puolellani. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä iloisempi on ollut, että on saanut konkreettisesti aikaiseksi tuon luovutuksen ja sitä vähemmän kaikki "mitä jos lapselle kerrotaan luovuttajan nimi" yms. asiat jaksavat edes hetkauttaa. Sitä vain toivoo hyvää toisille heidän matkallaan - missä he sitten ovatkaan. :)