Kaikki hyvin

Viikot ovat hurahtaneet ohi nopeasti. On pitänyt kirjoittaa monta kertaa mutta välillä tuntuu että kirjoitettavaa on niin paljon ettei yhtä erillistä lausetta tule ulos. Silloin on parasta aloittaa pienistä palasista.
Munasolujen keräys sujuin helposti ja hyvin. Kipulääkitys vielä sopii minulle niin hyvin, että loppuolo olo auvoinen ja fiilis mahtava. Itse keräys toimenpiteenäkin sujui ihan hyvin. Eihän toimenpiteet koskaan ole huomaamattomia mutta tässä tapauksessa antaisin täydet pisteet lääkitykselle joka tehosi nopeasti ja teki keräyksestä hyvinkin siedettävää.
Munasoluja tuli vain seitsemän. Se on sääli, koska mielellään niitä olisi voinut tulla kahdellekin perheelle mutta toivotaan, että ne jotka saivat nämä seitsemän, pääsevät niillä toivottuun tulokseen. Saattaa myös olla, että pienemmällä munasolumäärällä, ja pienemmällä munasarjaturvotuksella myös itse pääsin hieman vähemmällä.
En ole vielä soittanut ja kysynyt miten on käynyt. Enkä vielä tiedä aionko edes soittaa. Toisaalta tuntuu, että osani on nyt tehty, ja loppu on sitten muiden käsissä. Toisaalta taas sitä on myös utelias ja toiveikas toisten puolesta.

Ystävälleni

Jos voisin henkäistä yhdenkään
raskaan huokauksen puolestasi,
itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi,
kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi,
mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi,
niin sen tekisin!
Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi
ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa.
-Marleena Ansio

-

Nyt mennään

Vaatteet päälle ja klinikalle. Vointi on hyvä ja alavatsassa tuntuu vain nippa nappa siltä että ehkä ne munasarjat nyt saattavat sitten olla suuremmat kuin yleensä. Nyt vaan toivotaan että morfiini vaikuttaa, kaikki sujuu hyvin, ja että saattaja muistaa tulla.
Sen jälkeen kaikki jääkin muiden ihmisten huomaan.

Siinä se oli

Hyvänen aika! Piikitykset olivat tässä. Irrottamispiikin pistin juuri ja muistelin edellistä kertaa, jolloin itseasiassa hajotin koko ampullin, ja jouduin soittelemaan ympäripäivystäviä sairaaloita, jotta sain pistettyä itseeni jotain. Ei tämä nytkään aivan kivuttomasti mennyt. Onnistuin sentään rikkomaan nesteampullin sormiini. Eikö tätä kaikkea voisi tehdä tabletilla?
No, sirpaleet tuottavat onnea.
Huomenna on niin paljon ohjelmaa, ettei ehdi asiaa miettimään. Kaiken lisäksi huomaan olevani hieman väsynyt, joten energiaa ei jää ylimääräisten aivoitusten pyörittämiseen. Ehkä tulen purkamaan niitä tänne palstalle myöhemmin. Muistin juuri samalla, että perjantaiksi pitäisi hankkia saattaja. Klinikalta ei pääse ulos ilman sitä. En ole vielä ehtinyt/muistanut pyytää ketään. No yksityiskohdat ehtii, nyt on päälinjat suoritettu. Toivotaan parasta.

Etenee

Projekti etenee niin nopeasti, että tuskin ehtii edes blogia päivittää. Ja blogin tarkoitushan oli osaltaan auttaa vielä vähän pohtimaan omaa lapsettomuutta tai perheettömyyttä, siltä varalta että myöhemmin iskee jokin elämän shokki. Tai ennakoiden sitä että pohdittavaa tulisi, olisi ollut joku vastaus jo valmiina. Mutta eihän tässä mitään ole ehtinyt.
Tänään kävin taas ultrassa ja siellä ne solut kasvoivat. Punktiopäivä on perjantaina, ja sitten vaan levätään seuraava päivä. Vointi on ollut hyvä. Tänään aamuna ensimmäistä kertaa tuntui että ehkä munasarjat ovat olemassa.
Olen puhunut asiasta melko vapaasti. Ensimmäisellä kerralla tuntui, että "onkohan kyseessä henkilökohtainen asia, josta ei oikein voi puhua" mutta nyt tuntuu että
Mutta nyt tuntuu että koko luovuttamisessa ei ole mitään ihmeellistä. Ei siis niin, että etteikö asia olisi tärkeä, tai että se olisi täysin läpihuuto-juttu, vaan pikemminkin niin että minusta on täysin luonnollista puhua siitä. En ole asiaa mitenkään mainostanut, tai edes kertonut töissä mutta ihmisille jotka ovat arjessa mukana olen asiasta kertonut, jos se on tullut eteen.
Olin varautunut juoksemaan tällä viikolla cooperin ja osallitumaan maratonkouluun. Lääkäri katsoi minua pitkään klinikalla, ja sanoi etten minä todellakaan nyt mitään coopperia voisi juosta. Yritin vielä kysellä, että onko se vain hankalaa(koska se ei mielestäni haittaisi), vai onko siinä myös jotain riskipuolia. Hän sanoi että todellakin se nyt vain ei ole järkevää, ja nauroin lähtiessäni, ja lupasin olla juoksematta. Harmitti, koska tämä on ainut mahdollisuuteni päästä koko ryhmään mutta ehkä tämä projekti vaatii nyt koko sitoutumisen. Samalla peruuntui myös lauantainen tennis, jota olemme yrittäneet sopia ystäväni kanssa monta kuukautta. Yksi tennisvuoro ei kuullosta ulkopuoliselta varmastikaan miltään mutta asioita saa lokasahtamaan paikoilleen harvoin, ja se olisi ollut minulle tärkeää. Siitäkin ajattelen että "ehkä tämä nyt kuuluu tähän".

Ensimmäinen pisto

Kun asiat sitten tapahtuvat, ne tapahtuvat vauhdilla. Koska kuukautiseni alkoivat muutamia päiviä aikaisemmin, piti klinikalle kiirehtiä. Sain ajan toiselta lääkäriltä, jolla en ollut aiemmin ollut. Se ei haitannut , koska uskoisin että klinikalla olevat lääkärit tekevät päivittäin suhteellisen samoja asioita, eivätkä minun munasarjani ole niin ihmeelliset, että vain yksi tietty lääkäri pystyisi niitä tulkitsemaan. Mutta hoitaja saattoi ehdottaa asiaa siksi varovasti, että monelle lääkärin vaihto saattaa olla kynnyskysymys, kun on tottunut jo siihen "omaan."
Väestöklinikalla hoito ja tapaamiset ovat olleet aina miellyttäviä. Toisaalta se johtuu varmaan siitä, että olen luovuttaja, eikä minua haluta säikäyttää pois, toisaalta joskus julkisella puolella ns. palvelu on ollut törkeää. Sekä suorituksena heikkotasoista, että henkisesti alaluokkaista. Ehkä siksikin Väestöklinikalle oli helppo mennä uudelleen kun viime kerrasta jäi niin myönteinen kuva.
Eipä muuta kuin ultraan ja solujen mitattiin olevan 7,5 mm. Piikityksen sain aloittaa heti tänään. Ensimmäinen tsekkaus on lauantaina. Öööh..eikö lauantaisin luovutuksessa pidetä lepopäivää..? Olin ajatellut mennä ajoissa kirjamessuille..nooh.. jos vaikka käy niin että tästä suuremmasta annostuksesta johtuen solut paisuvat niin että ovat jo ylisuuria lauantaina, niin hyvähän se on että joku ne katsoo.
Ohi mennen ajattelin tänään, että onko minusta nyt oikeasti tulossa loppuelämäksi lapseton nainen. Ei synnyttänyt . Huomasin, etten tiennyt. En tiennyt, että olikohan minusta itseasiassa tullut jo.

Ensi viikolla alkaa

Ensi viikon tiistaina olen menossa hakemaan lääkitystäni sekä käymään testeissä. Tänä aamuna yritin hämärästi muistella että "mitäs testejä ne olikaan" mutta muistaakseni hepatiitti ja HIV -verikokeet. Eipä silti, että olisin missään eksoottisissa paikoissa reissaillut tai että olisin altistunut hiville mutta hyvähän se on että nekin on testattu. Toisaalta kun on käynyt nyt säännöllisesti luovuttamassa verta, niin kai sielläkin olisi tullut ilmi jos jotain suurempaa häikkää olisi.

Fiilis on edelleen ihan hyvä. Saa nähdä miten käy kun annostusta lisätään viime kerrasta. Tuleeko sivuoireita tai tehoaako suurempi annos niin, että munasoluja tulee oikein urakalla. Vaikuttaakohan ikäni, vai olenko kenties jopa entistä kestävämpi? Ystävälleni kävi niin että hän ylistimuloitui, ja joutui keräyksen jälkeen sairaalaan. Se ei ehkä olisi aivan toivelistalla mutta ehkä riskitkin on hyvä käydä mielessä läpi kun asioihin ryhtyy.