Käynti Väestöliitossa sujui hyvin. Uutta oli tällä kertaa että prosessi on luovuttajalle lyhyempi. Nenäsumute on jätetty pois, ja hormonit hoidetaan piikityksellä. Tosin se taitaa olla jossain vaiheessa kaksi piikkiä päivässä. Mutta lyhyempi on parempi, koska aikatauluttaminen oli nostaa pulssia viimeksi. Hommaa ei halua pilata unohtamalla tai muulla sössimisellä, ja viikko kaupalla kellon tuijottamista, on tyyppisilleni ihmiselle hieman stressaavaa.
Piikitykset alkavat parin viikon päästä, ja munasolujen keräys lienee joskus marraskuussa.
Uutta itselleni oli myös se tieto, että munasoluja voisi luovuttaa tutuille. Esim. sisaruussuhteissa tätä on tehty. Samoin ns. ristiinluovutus on ollut itselleni vieras termi koska en ole paljon netissä surffaillut aiheen tiimoilta. Olisinkin ihan hyvin voinut tarjoutua jollekin tutulle pariskunnalle ns. ristiinluovuttajaksi, jos olisin tarpeesta tiennyt. Tämä on myös seikka miksi olisi hienoa tai hyvä jos asiasta voisi/haluttaisiin puhua enemmän. " Ai hei, te ootte jonossa, no kuulkaa, mä voin kyllä tulla luovuttamaan munasoluja teidän ristiinluovuttajana, niin pääsette prosessissa nopeammin eteenpäin".
Lääkäri kysyi myös että onko oma elämäntilanteeni sama. Ja hymyillen myönsin, että kyllä, edelleen samassa tilanteessa ollaan, itsellisenä naisena. Hän myös varovasti kysyi, ettei siis raskaus ole itselleni ajankohtaista. Sanoin, että itselleni raskaus ja lapsi, kuuluu parisuhteeseen. En näe itseäni yksin lapsen kanssa, vaan oma lapseni tarvitsisi myös toisen vanhemman. Mutta myönnän kyllä että hyvin tallentui kovalevylle kun lääkäri sanoi että onhan sulla vielä aikaa mutta ei nyt enää niin hirveästi. Ja se on totta. Pian 36 -vuotiaana sitä aikaa ei ole. Ja osa ajasta mikä on ollut, on myös mennyt, eikä sitä saa takaisin.
Kivaa päivässä oli myös kahdelta ystävältä tulleet tekstarit. Toinen on tulossa myös luovuttamaan, ehkä jopa samoihin aikoihin, ja toinen käy omaa prosessiaan läpi eri roolissa. Munasolukisassa en taida pärjätä huippusijoituksille, vaikka annostustani kuulemma lisätäänkin. Ainakin viimeksi kehoni oli hieman säästeliäs solutuotannossa mutta pidetään peukkuja, että jos tällä kertaa isompi annostus ruiskusta tepsisi.
Blogini on siirtynyt osoitteeseen
15 vuotta sitten
2 kommenttia:
Tsemppiä vaan alkaneeseen prosessiin! Lääkemäärä on aikamoinen ja hoito sekä fyysisesti että henkisesti raskas, siksi on todella hienoa, että kaltaisiasi ihmisiä löytyy. Kunnioitan kovasti, toivottavasti vältyt sivuvaikutuksilta.
Omaan jaksamiseen kannattaa kyllä suhtautua hoidon aikana hieman armollisemmin, lepo kunniaan! Ihan kaikkea ei tarvi samalla jaksaa, yhden naisen urakaksi riittää tuokin!
Kiitos, ja samoin itsellesi!
Pidän kyllä taustalla mielessä että tällä kerta ikääkin on yli kolme vuotta enemmän kuin viimeksi, joten voi olla että tällä kertaa tuleekin sivuvaikutuksia. Onhan lääkemäärä tuntuma, eikä punktiokaan ole periaatteessa aivan riskitön mutta viimeksi kaikki sujui niin hyvin, että oli helppo lähteä prosessiin vielä uudestaan.
Lähetä kommentti