Puhelu ystävän kanssa

Keskustelin ystäväni kanssa eilen puhelimessa kaksi tuntia. Emme olleet nähneet tai soitelleet vähän aikaan. Aiheesta olemme jutelleet kevyesti. Osasyynä se että ei halua aiheuttaa toiselle pahaa mieltä, eikä ole aivan varma haluaako toinen puhua. Meillä Suomessa on tapana antaa lähimmäisille vähän liikaakin tilaa.
Mutta viime vuosi opetti, että jos on asioita joita haluaa sanoa, niin ne kannattaa ottaa puheeksi, koska voi olla että jostakin syystä toista tilaisuutta ei enää tule. Kahden menetyksen kautta opin myös paremmin kohtaamaan ihmisiä. Kun sanat eivät riitä, kannattaa olla vain läsnä. Usein se voi riittää tai edes helpottaa vähän. On pienenpi paha tulla torjutuksi kuin jättää osallistumatta toisen elämään hienotunteisuuttaan.
Puhuimme siis hoidoista. Itselleni oli tullut sellainen olo että halusin kysyä miten heillä sujuu, koska emme olleet nähneet, enkä tiennyt missä mennään. Aiemmin ehkä olisin odottanut, että jos toinen itse haluaisi kertoa. Nyt halusin kysyä, koska
Itselle oli helpottavaa sanoa ääneen, miten ihmettelee sitä ettei kukaan omista ystävistä kysy että "miltä tuntuu olla tuon ikäinen, lapseton ja perheetön". Johtuuko se siitä, etten ole itse puhunut aiheesta, ja vai siitä ettei aiheesta uskalleta kysyä, vai että muun hässäkän keskellä asia ei vain ole tullut mieleen?
Olen itsekin ollut mukana melko usean ystävän raskaudessa. Niin pitääkin. Ja olen halunnutkin olla. Ja haluan tulevaisuudessakin olla. Uuden ihmisen syntymä on mielestäni ällistyttävä ihme. Haluan että ystäväni voivat hyvin, ja että heidän lapsensa ovat terveitä, ja että heidän perheensä voivat hyvin.
Mutta harvoina hetkinä voi tuntea myös kateutta. Kateutta siitä, että toiset ovat löytäneet oman elämänkumppaninsa ja ovat perustaneet perheen. Elämähän on epäreilua. Kaikki eivät saa kaikkea, ja toiset vähemmän kuin toiset. Asiat jakaantuvat myös terveydellisesti epätasaisesti. Toisilla onnea on enemmän kuin toisilla. Mutta aiheesta pitäisi voida keskustella enemmän. Migreenipotilaan on helppo töissä valittaa päänsärkyään, ja toisten osallistua ja sympata mutta lapsettomuuteen osallistuminen on kaikille vaikeampaa.