Blogini on siirtynyt osoitteeseen
16 vuotta sitten
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Siitä se sitten lähti
Aamulla soitin työpaikalta Väestöliittoon. Niin kuin aina, siellä vastasi erittäin ystävällinen ääni. Pettymyksekseni en tavoittanut hoitajaa vaan jätin soittopyynnön. Tuttu terveydenhoitaja oli hakenut jo paperini valmiiksi ja aavistanut asiani. Juttelimme lyhyesti perusasioista, jotka puoleltani tuntuivat olevan selvät, ja sovimme tapaamisajan. Kahden viikon päästä maanantaina kävisin lääkärin luona haastattelussa ja silloin selviäisi miten, mitä ja milloin. Eihän sekään ole koskaan varmaa, kelpaako luovuttajaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei, minusta on uskomatonta ja liikuttavaa, miten suuren teon teet joillekin lapsettomille pariskunnille. Luovutettuihin munasoluihin on todella pitkät jonot, ja itse lapsettomuudesta kärsivänä (joskin eri syystä) tiedän miten lohdutonta ja sydäntä raastavaa sen pienen nyytin odotus on. Aivan mahtavaa että kaltaisiasi sankareita on olemassa!!
Kyllä ne sankarit ovat jossain muualla mutta aika harvoin tulee koko elämän aikana sellaisia tilanteita, jolloin pytyy tekemään jollekin toiselle sellaista,mikä voi olla heille elämänsä tärkeintä, ainakin sillä hetkellä.
Nyt kun ikä alkaa "olla täysi" niin ajattelin käydä, ettei tarvi ensi vuonna ajatella, että olisihan sitä nyt kuitenkin voinut. Toivotaan, että joistakin tulee vaikka onnellinen perhe tämän avulla. :)
Lähetä kommentti